Kritiikkejä – Jarkko Mikkola

RIKHARD III:

”Rikhardille ihmisellä on arvoa vain välineenä. Tätä kaikkea alleviivaa Jarkko Mikkolan kylmäävä roolisuoritus itse pääpiruna. Hän ei ylinäyttele, ei vouhota kiiluvasilmäisenä sekopäänä, vaan tekee kaiken kliinisesti, tunteensa hallitsevana manipulaattorina, joka liikuttelee ihmisten haluja ja toiveita kuin nappuloita shakkilaudalla.” –Jussi Saarinen Aamulehti

”Näytelmän keskusroolin, Rikhardin, tuon pahuuden ja koston ulkonaisesti rujon ja kampuraisen ilmentymän, Shakespeare on piirtänyt teoksen ehyimmäksi, laskelmallisimmaksi, päänsisäiseltä olemukseltaan psykopaattisimmaksi, maailman koko pahuuden henkilöitymäksi ja Jarkko Mikkola näyttelee sen sisäistyneesti, ihmissielun tiedostamattoman ja tietoisen tason älykkäästi eritellen, aidosti eläytyen: työ on koko esityksen ehdoton voimalataus ja suuri voitto Mikkolan taiteilija- uralla.” –Lahen Uutisia blogi – Tarmo Virtanen

”Rikhardin roolissa Jarkko Mikkola on erinomainen, pelottavan ilkeä ja varsinkin salakavala petturi.” –Mustaa valkoisella blogi – Kari Naskinen

”Ja kyllä Jarkko Mikkola on ihan oivallinen valinta nimirooliin. Intensiivinen katse, lipova kieli ja asteittain maanisemmaksi muuttuva käytös. Kyttyräselkää ei nyt nähdä, ja ontumisenkin aiheuttaa kivi kengässä, ja jalkatuki. Kainalosauvoilla mennä köpötellään, mutta se ei menoa haittaa. Todella upeasti vedetty rooli! Richard juonii oikealle ja vasemmalle, ja välillä myhäilee tapahtumia sivussa… ” –Paljon melua teatterista blogi

”Jarkko Mikkola tulkitsee Rikhardin vaativan roolin upeasti ja tavattoman koskettavasti. Mikkola tulee niin sanotusti iholle ja syvälle sieluun.
Hän näyttelee herpaantumatta valtavalla intensiteetillä, älykkäästi, tarkasti ja viiltävän koskettavasti hirviömäisen roolinsa. Mikkola ei näyttele, vaan hän on julma kuningas joka solullaan.” –Kansan Uutiset verkkolehti – Siskotuulikki Toijonen

EMIGRANTIT:

“Jarkko Mikkolan duunari jaksaa raskaan työnsä naiivien unelmien ja kuvitelmien voimalla. Alun aivan suurenmoisesti Mikkolan tulkitsemat herkulliset kuvitelmat suurkaupungin asemalaiturin hienojen naisten kanssa koetuista seksiorgioista luovat hahmolle pehmeät, nöyrät piirteet, sielukkuuttakin monin verroin asuintoveriinsa nähden. Hänellä katsoja ymmärtää vielä olevan pienen toivon jäljellä tulevasta paremmasta. Mikkolan luoma nöyrä yksinkertaisuus saa alitajuntamme hereille ja näyttelijän hillitty, punnittu karakteria eleissään sekä liikkeissään uskomaan sopivan tehokkaaseen vastavoimaan asuintoverinsa loppumattomalle ylivertaisuudelle. Mikkolan tulkitsema täydellinen orjuutuksesta vapautuminen on näytelmän vaikuttavimpia käänteitä.” –Lahen Uutisia blogi – Tarmo Virtanen

“Mikkola tyypittelee Työmiehen aluksi lähes vähälahjaisen tasolle, tuo hänet välillä melkein Tuntemattoman sotilaan Hietaseksi, kunnes mies lopuksi on vain – ihminen. Hienoa jälkeä.” –Kansan Uutiset – Veli-Pekka Leppänen

TAIVAS JÄI TEKEMÄTTÄ:

”Hän tekee sen kuin Dario Fo Mysteerio Buffossaan. Hän uskoo, rienaa, pilkkaa, rukoilee, tunnustaa, yrittää tehdä hyviä tekoja, epäilee…
Vaellustarina lähestyy hurjasti dariofomaista tekohurskauden kritiikkiä ja ruoskii ruoskista viiltävimmällä. Naurulla.” –Kaleva – Kaisu Mikkola

”Mikkola on monologinsa näyttelijänä taiten hallitseva, mutta kirjoittajana nerokkaimmillaan. Usein näytelmiä kirjoitetaan näyttämöllä olon tueksi. Tässä tapauksessa toimitaan päinvastoin. Näyttämöllä fyysistetään painokas, sisällöllisesti merkityksellinen, omakohtaisesti läpikäyty teksti. Taivas jäi tekemättä- näytelmä ylittää sanomaltaan pelkän teatterin tekemisen rajat hivuttautuen lähelle niin kirkon kuin mielenterveyden parissa työskentelevien ammatillista kenttää.” –Keski-Uusimaa – Marja-Liisa Tuomainen-Olson

PELKÄÄJÄN PAIKALLA:

”Kuten lähes aina monologinäytelmissä, rima asettuu itsestään ylös: on vain näyttelijä yksin, apunaan kitsas lavastus ja valo- ja äänimaisema. Niillä pärjätään, jos pärjätään…
Jarkko Mikkola pitää roolin tarkasti hyppysissään. Tunteiden ailahdukset rekisteröityivät ilman huutoa ja huitomistakin, ja monologin teho kantaa notkahtamatta.” –Helsingin Sanomat – Veli-Pekka Leppänen

”Jarkko Mikkola on omaperäinen teatterin ammattilainen joka kasvoi kohisten raameistaan. Hänestä tuli näytelmäkirjailija joka jätti laitosteatterin (siis Oulun) vuonna 1992…
Samalla tavalla kuin Rosa Liksomilla on monologiteksteissään kyky esittää tarinat tavallisten ihmisten näkökulmasta kiinnostavasti, sama kyky on myös Jarkko Mikkolalla. Hänellä on sekä sanottavaa että kyky sanoa…
On vahinko ellei Jarkko Mikkolan tulkitsema vilpitön ihminen ja poliisin paras pr-mies ole mukana ensi keväänä Kajaanissa, sillä niin konstailemattoman raikas, kuuntelemaan hiukutteleva ja käänteissään riipaiseva on tämä näennäisen vaatimaton uutuus.” –Kaleva – Kaisu Mikkola