8. KOHTAUS
KAARINA KULKEE YMPÄRI HUONEISTOA. NÄYTTÄÄ SELKEÄSTI SILTÄ ETTÄ HÄN ETSII JOTAIN.
AARNE
Mikä on hukassa?
KAARINA
Reppu.
AARNE
Mikä ihmeen reppu?
KAARINA
Punanen reppu jossa on keltanen rusetti.
AARNE
Ai se. Tarvikko sää sitä just nyt?
KAARINA
Tottakai. En kai mä ny ilman sitä voi kouluun mennä.
AARNE
Etpä tietenkään.
KAARINA
Missä se on?
AARNE
En tiedä. Mutta oottele sä tässä sen aikaa kun mä etin sitä.
AARNE TALUTTAA KAARINAN ISTUMAAN TUOLILLE.
KAARINA
Mä en halua myöhästyä.
AARNE
Et tietenkään.
KAARINA
Opettaja antaa karttakepistä jos myöhästyy.
AARNE
Et sä myöhästy.
KAARINA
Lupaatko?
AARNE
Lupaan.
TAUKO.
KAARINA
Mun on nälkä.
KAARINA MENEE JÄÄKAAPILLE.
AARNE
Mikä päivä nyt on?
KAARINA
Nyt on arkipäivä.
AARNE
Tosiaan, arkipäivä. Entä mikä kuukausi.
JÄÄKAAPIN OVESSA ON KALENTERI JOSTA KAARINA LUKEE.
KAARINA
Nyt on elokuu.
AARNE
Kyllä. Ja mikä vuosi?
KAARINA
2018.
AARNE
Hyvä.
KAARINA AUKAISEE JÄÄKAAPIN OVEN.
AARNE
Mitä sä haluaisit syödä?
KAARINA
Onko banaania?
AARNE
On, mutta ei siellä.
KAARINA
Missä on banaania?
AARNE
Täällä.
AARNE OTTAA KEITTIÖTASOLTA KULHON. OJENTAA SITÄ KAARINALLE. KAARINA OTTAA KULHOSTA BANAANIN. ISTUUTUU SEN KANSSA PÖYDÄN ÄÄREEN.
HAUKKAA PALAN. SYLKÄISEE SEN ULOS SUUSTAAN.
KAARINA
Tää on pahaa.
AARNE
Tottakai, kun sinä yrität syödä sitä kuorineen.
KAARINA KATSOO KÄDESSÄÄN OLEVAA BANAANIA, SITTEN AARNEA.
AARNE
Haluatko että mä avaan sen sulle?
KAARINA
En.
AARNE
Mitä?
KAARINA
En halua että avaat.
AARNE
Etkö?
KAARINA
En. Minä haluan että sinä kuorit sen minulle. Ovi avataan, banaani kuoritaan.
AARNE
Hyvä on.
AARNE KUORII BANAANIN JA ANTAA SEN KAARINALLE.
AARNE
Muistatko oikeesti mikä kuukausi nyt on?
KAARINA
Muistan.
AARNE
No?
KAARINA
Nyt on kuherruskuukausi.
KAARINA NAURAA.
AARNE
Juu. Joskus vuosia sitten oli. Kuherruskuukausi.
AARNE OJENTAA KUORITUN BANAANIN KAARINALLE. KAARINA EI TIEDÄ MITÄ TEHDÄ SILLÄ.
AARNE
Tiedätkö mikä vuodeanaika nyt on?
KAARINA
Jos ulkona on vihreetä, on kesä. Jos lehdet tippuu puista, on syksy. Jos on valkosta, on talvi. Jos jalat kastuu, on kevät. Ny siellä tuulee. On kai viides vuodenaika.
AARNE
Viides vuodenaika, hyvin sanottu.
KAARINA (Kertoo)
Minä en ymmärrä noita kysymyksiä. Aina niitä kysellään minulta. Milloin se on Aarne joka niitä kyselee, milloin se lääkäri siellä terveyskeskuksessa. Se tummahiuksinen jolla on kasvoissa pisamia. Paljon enemmän kun naapurin Pertillä.
AARNE HAKEE KEITTIÖN KAAPISTA PIENEN LAUTASEN JA LAATIKOSTA HAARUKAN.
KAARINA (jatkaa)
Käytiin samaa kansakoulua. Se opiskeli sitten myöhemmin lakia. Syyttäjä siitä kai tuli. Siinä saa kanssa paljon kysellä. Toisten menemisiä ja tulemisia. Miksi ne minun menemisistäni ja tulemisistani ovat kiinnostuneita, siellä terveyskeskuksessa. Aarne se minut sinne aina raahaa. Ei mussa mitään vikaa ole. Joskus unohdan yhden tavaran sinne, toisen tänne. Tai laitan jotakin johonkin mihin se ei kuulu. Kerran Aarne löysi uunista minun villasukkani. Siitä se minulle huusi. Sanoi, että olisi voinut syttyä tulipalo jos hän olisi laittanut uunin päälle. Ei laittanut. Niin että ihan turhaan huusi siitäkin.
AARNE KÄVELEE PÖYDÄN ÄÄREEN. ISTUU KAARINAN VIEREEN.
KAARINA (jatkaa)
Tänään on maanantai. Minä tiedän sen siitä että se luki jääkaapin ovessa. Muuten minulle alkaa päivät olla hankalia. Luulen että se johtuu siitä kun kaikki päivät ovat samanlaisia. Aamulla noustaan nivelet jäykkinä, raahustetaan hitaasti läpi päivän ja illalla kankeina nukkumaan. Eikä uni tule. Sen takia minä unohtelen asioita kun en unta saa.
AARNE OTTAA BANAANIN KAARINAN KÄDESTÄ. PIENII SITÄ HAARUKALLA PALASIKSI.
KAARINA (jatkaa)
Se vaikuttaa. Nyt on siis maanantai. Elokuu 2018. Näitä minulta aina kysellään siellä terveyskeskuksessa. Ja kysyy ne paljon muutakin. Minun pitää siellä näyttää että osaan vähennyslaskua. Sadasta alaspäin. Aina kolme kerrallaan. 100, 97, 94, 91, 88…kyllä minä sen osaan. Minä olen aina ollut hyvä…numeroissa. Miksi ne kysyvät aina samoja kysymyksiä. Ja Aarnekin. Aina on kyselemässä. (TAUKO.) Se liittyy jotenkin siihen salaisuuteen jota minä en nyt muista…mutta minä tiedän sen täällä…sisimmässä. (TAUKO.) Jonain päivänä se vielä muistuu minun mieleeni.
AARNE ALKAA SYÖTTÄMÄÄN KAARINAA. KAARINA OTTAA YHDEN, OTTAA TOISEN HAARUKALLISEN.
KAARINA
Mitä sä touhuat?
AARNE
Syötän sinua kun ei tuosta sinun hommastasi taas tänä aamuna näytä tulevan mitään.
KAARINA
Kai minä ny itte vielä syödä osaan!
KAARINA OTTAA HAARUKAN. PISTELEE LAUTASELTA BANAANIN PALAN SUUHUNSA. SITTEN TOISEN. KOLMAS PALA JÄÄ HAARUKAN PIIKKEIHIN. KAARINA KÄÄNTELEE HAARUKKAA. HAISTELEE BANAANINPALAA.
KAARINA
Tää haisee ihan kummalle.
AARNE OTTAA KIINNI KAARINAN KÄDESTÄ. VIE HAARUKAN LÄHELLE OMAA NENÄÄNSÄ.
AARNE
Se millekään haise. Ihan tavalliselle banaanille.
KAARINA HAISTAA TAAS.
KAARINA
Haisee. Haisee. Pahalle haisee.
KAARINA NOUSEE SEISOMAAN. KÄVELEE HAARUKAN KANSSA KEITTIÖN KAAPIN LUO. AVAA ROSKAKAAPIN. TIPUTTAA HAARUKAN SINNE. AUKAISEE VESIHANAN. PESEE KÄSIÄÄN KAUAN VESIHANAN ALLA. JÄÄ SEISOMAAN HÖLMISTYNEENÄ, MÄRKIÄ KÄSIÄÄN TUIJOTTAEN.
AARNE NOUSEE PÖYDÄN ÄÄRESTÄ. OTTAA KEITTIÖN SEINÄLLÄ OLEVASTA NAULASTA PYYHKEEN. KUIVAA SILLÄ KAARINAN KÄSIÄ. KAARINA HAVAHTUU. NAPPAA PYYHKEEN AARNEN KÄSISTÄ.
KAARINA
Kiitos vaan. Kyllä mä itte osaan.
AARNE Osaat. Osaat.
AARNE SULKEE HANAN JOKA ON JÄÄNYT KAARINAN JÄLJILTÄ AUKI.
KAARINA SAA KÄDET KUIVATTUA. TIPUTTAA KÄSISSÄÄN OLEVAN PYYHKEEN LATTIALLE. KÄVELEE PÖYDÄN ÄÄREEN. AARNE NOSTAA PYYHKEEN LATTIALTA.
KAARINA ISTUU PÖYDÄN ÄÄREEN. NOUKKII SORMILLAAN PALAN BANAANIA LAUTASELTA. SITTEN TOISEN.